S
sagakwiklund
Guest
- Thread Author
- #1
Suomussalmen Maanpuolustusnaisten jäsen Sanna Keränen haluaa kehittää tietoisesti omaan resilienssiään. ”Eloonjäämiskoulutuksessa nautin erityisesti siitä tunteesta, kuinka kaikki ylimääräinen jää mielestä pois, ja ajatukset keskittyvät vain perustoiminnoista huolehtimiseen”, hän kirjoittaa.
Suuntasin toukokuun lopussa Lapualle, jossa järjestettiin MPK:n kurssi Eloonjäämiskoulutus 1 osana MPK Pohjanmaan HAKKA26-harjoitusta.
MPK:n eloonjäämiskoulutus muodostuu neljästä perättäisestä kurssista, joissa vaatimustaso vaihe vaiheelta kasvaa.
Olen aiemmin osallistunut usealle maastoaiheiselle kurssille Nasta-harjoituksissa eri vuodenaikoina omia varautumis- ja selviytymistaitoja kehittääkseni, sillä vietän paljon aikaani luonnossa, mutta tämä kurssi tuntui sukeltavan vielä syvempään päätyyn – sinne, jossa todella opitaan luonnossa selviytymisen perusteet. ”Praeparatus supervivet” eli valmistautunut selviytyy.
Tämän kurssin tavoitteina oli osata rakentaa yksinkertainen hätämajoite, tehdä tuli kaikissa sääoloissa kipinäpuikolla, löytää vettä ja puhdistaa se käyttökelpoiseksi, suunnistaa myös ilman kompassia yöllä sekä päivällä erilaisten luonnonmerkkien avulla sekä ymmärtää teoriapohjalta esimerkiksi ihmisen fysiologiset edellytykset eloonjäämisessä. Ja kaikkea tätä todella harjoittelimme sekä teoriassa että käytännössä.
Eloonjäämiskurssilla opetellaan tulentekoa kaikenlaisissa sääolosuhteissa.
Kurssikirjeen varustelista oli tarkoituksella niukka, sillä tarkoituksena oli pärjätä minimivarustuksella. Omasta takaa tuli löytyä työhanskat, puukko, juomapullo, kompassi ja mahdollinen kipinäpuikko, otsavalo sekä pakolliset hygieniatarvikkeet ja vaihtovaatetta sen verran kuin päiväreppuun mahtui.
Kurssi alkoi yhteisellä kokoontumisella, varusteiden jaolla ja lyhyellä esittelykierroksella. Kurssinjärjestäjän puolesta saimme vaatetuksen lisäksi sadeviitan, avaruuspeitteen, pakin ja lusikka-haarukan eli luhan, metrin verran laskuvarjonarua ja toisen mokoman rautalankaa. Huomionarvoista on se, että kurssilla todella yövytään ilman makuupussia ja -alustaa säässä kuin säässä.
Suuntasimme harjoitusalueelle, jossa meidät jaettiin ryhmiin, ja mukaamme nappasimme vielä ryhmäkohtaiset varusteet: sahan, kirveen ja kenttälapion.
Ensimmäisen illan tehtävänä oli rakentaa ryhmän yhteinen leiri, sytyttää tulet, etsiä ja keittää vettä sekä rakentaa yhteinen hätämajoitus.
Huomasin heti oppivani uutta, kun näin, kuinka puunrankoja kannattaa kasata nippuun ja sijoitella niiden päät tuleen. Näin puuta saa kätevästi syöttää illan ja yön mittaan hiljalleen nuotioon lisää. Pääsin myös hyödyntämään ja jakamaan omaa oppimaani, sillä aiemmista kursseista viisastuneena tiesin, että pahin kylmyys yöllä nousee alhaalta päin, ja hätämajoitteen pohja olisi hyvä saada nostettua maasta irti.
Seuraavana päivänä ohjelmassa oli teoriaa sekä käytännön harjoituksia suunnistamisen, ensiavun, hätämerkkien, itsehoidosta huolehtimisen ja henkilökohtaisen hätämajoitteen rakentamisen saralla. Myös tulentekoa harjoiteltiin ahkerasti.
Päivän lämpötila kohosi miltei hellelukemiin, ja vedenjuonnin merkitys korostui erityisesti suunnistusharjoituksen kohdalla. Sopiva veden juomisen tahti on 2,5 desilitraa vartissa, jottei nestehukkaa pääse syntymään ja ettei vesi vain virtaa elimistön läpi.
Meille esiteltiin myös kaksi erilaista hätämajoitetta, joista saimme valita seuraavan yön henkilökohtaiseksi majoitteeksi toisen. Majoitteen rakentamiseen annettiin aikaa, mutta viimeistely ja tulet jäivät lopulta auttamatta tekemättä, sillä koko seuraavaksi yöksi ja päiväksi luvattu vesisade alkoi, ja kiirehdimme suojaan majoitustemme uumeniin.
Iltapalakseni jäi kaksi kananmunaa, eikä vaatteitakaan olisi ehtinyt kastumatta vaihtaa. Oikeanlaisen vaatetuksen merkitys osoittautuikin itselleni tuona yönä kantapään kautta, kun hytisin kylmissäni avaruuspeitteestä huolimatta. Onneksi olin kuitenkin onnistunut majoitteen teossa siten, että se piti minut kuivana aamuun saakka.
Viimeisenä päivänä esittelimme toisille omat majoitteemme ja kerroimme, mikä niissä toimi ja mikä ei. Rakensimme ja sytytimme myös hätäsavut, perehdyimme erilaisiin solmuihin ja naruihin ja punoimme mm. pajunköyttä. Opin, että mikäli narua ei ole omasta takaa mukana, hämmästyttävän monesta materiaalista luonnon keskellä saa kuin saakin tehtyä vaikka mitä.
Entäs ravinto sitten? Sitä sai milloin sai, jos sai – ja niukahkosti silloinkin. Aamu- ja iltapalatarvikkeet jaettiin kerralla, ja ne sai käyttää kuten parhaaksi näki. Päivän mittaan saimme myös ainekset yhteen lämpimään ateriaan. Olimme riippuvaisia vedestä, ja sen käyttökelpoiseksi saamiseen menikin välillä yllättävän paljon aikaa, kun sitä tarvittiin sekä juomaksi että ruoanvalmistukseen.
Pajun kuorestakin voi punoa nyöriä.
Kurssin tarkoituksena oli simuloida tilannetta, jossa on eksytty metsään vähillä varusteilla. Kurssilaisia viedään tarkoituksella lähemmäs omia äärirajoja, jotta oppisimme huomaamaan, millaisia temppuja keho ja mieli vähäisellä unella, ravinnolla ja vaatetuksella tekevät. Samalla kuitenkin pitäisi yrittää pysyä toimintakykyisenä.
Kurssilaisten keskuudessa tehtiinkin yleinen huomio siitä, miten väsyneenä ja nälkäisenä esimerkiksi hätämajoitusta rakentaessa tuntuu tekevän ja touhuavan paljon ilman, että lopulta saa oikein mitään edes aikaiseksi.
Oma saldoni koko kurssin ajalta oli yhden tunnin unien lisäksi aivan valtava määrä oppia, tietoa ja taitoa sekä myös varmuutta siihen, että pärjään. Olen halunnut tietoisesti kehittää omaa resilienssiäni, ja tällä kurssilla se otti taas aimo harppauksen eteenpäin. Nautin erityisesti myös siitä tunteesta, kuinka kaikki ylimääräinen jää mielestä pois, ja ajatukset keskittyvät vain perustoiminnoista huolehtimiseen.
Seuraava eloonjäämiskurssi järjestetäänkin sitten talviolosuhteissa. Siihen liittyy myös avanto, joka on itselleni pahin mörkö kaikista. Saapa nähdä, onnistunko totuttamaan itseni kylmään veteen niin, että ilmoittautuisin sinnekin.
Eloonjäämiskoulutuksia löytyy MPK:n kalenterista jatkossa Selviytymisen peruskurssi -nimellä.
Sanna Keränen
Suomussalmen Maanpuolustusnaiset ry
Hallituksen jäsen ja rahastonhoitaja
The post Eloonjäämiskoulutus antoi perustaitoja luonnossa selviytymiseen appeared first on Maanpuolustusnaisten Liitto ry.
Suuntasin toukokuun lopussa Lapualle, jossa järjestettiin MPK:n kurssi Eloonjäämiskoulutus 1 osana MPK Pohjanmaan HAKKA26-harjoitusta.
MPK:n eloonjäämiskoulutus muodostuu neljästä perättäisestä kurssista, joissa vaatimustaso vaihe vaiheelta kasvaa.
Olen aiemmin osallistunut usealle maastoaiheiselle kurssille Nasta-harjoituksissa eri vuodenaikoina omia varautumis- ja selviytymistaitoja kehittääkseni, sillä vietän paljon aikaani luonnossa, mutta tämä kurssi tuntui sukeltavan vielä syvempään päätyyn – sinne, jossa todella opitaan luonnossa selviytymisen perusteet. ”Praeparatus supervivet” eli valmistautunut selviytyy.
Tämän kurssin tavoitteina oli osata rakentaa yksinkertainen hätämajoite, tehdä tuli kaikissa sääoloissa kipinäpuikolla, löytää vettä ja puhdistaa se käyttökelpoiseksi, suunnistaa myös ilman kompassia yöllä sekä päivällä erilaisten luonnonmerkkien avulla sekä ymmärtää teoriapohjalta esimerkiksi ihmisen fysiologiset edellytykset eloonjäämisessä. Ja kaikkea tätä todella harjoittelimme sekä teoriassa että käytännössä.
Eloonjäämiskurssilla opetellaan tulentekoa kaikenlaisissa sääolosuhteissa.
Varustelista oli lyhyt
Kurssikirjeen varustelista oli tarkoituksella niukka, sillä tarkoituksena oli pärjätä minimivarustuksella. Omasta takaa tuli löytyä työhanskat, puukko, juomapullo, kompassi ja mahdollinen kipinäpuikko, otsavalo sekä pakolliset hygieniatarvikkeet ja vaihtovaatetta sen verran kuin päiväreppuun mahtui.
Kurssi alkoi yhteisellä kokoontumisella, varusteiden jaolla ja lyhyellä esittelykierroksella. Kurssinjärjestäjän puolesta saimme vaatetuksen lisäksi sadeviitan, avaruuspeitteen, pakin ja lusikka-haarukan eli luhan, metrin verran laskuvarjonarua ja toisen mokoman rautalankaa. Huomionarvoista on se, että kurssilla todella yövytään ilman makuupussia ja -alustaa säässä kuin säässä.
Suuntasimme harjoitusalueelle, jossa meidät jaettiin ryhmiin, ja mukaamme nappasimme vielä ryhmäkohtaiset varusteet: sahan, kirveen ja kenttälapion.
Pahin kylmyys nousee maasta
Ensimmäisen illan tehtävänä oli rakentaa ryhmän yhteinen leiri, sytyttää tulet, etsiä ja keittää vettä sekä rakentaa yhteinen hätämajoitus.
Huomasin heti oppivani uutta, kun näin, kuinka puunrankoja kannattaa kasata nippuun ja sijoitella niiden päät tuleen. Näin puuta saa kätevästi syöttää illan ja yön mittaan hiljalleen nuotioon lisää. Pääsin myös hyödyntämään ja jakamaan omaa oppimaani, sillä aiemmista kursseista viisastuneena tiesin, että pahin kylmyys yöllä nousee alhaalta päin, ja hätämajoitteen pohja olisi hyvä saada nostettua maasta irti.
Hätämajoitetta rakentaessa alkoi sade
Seuraavana päivänä ohjelmassa oli teoriaa sekä käytännön harjoituksia suunnistamisen, ensiavun, hätämerkkien, itsehoidosta huolehtimisen ja henkilökohtaisen hätämajoitteen rakentamisen saralla. Myös tulentekoa harjoiteltiin ahkerasti.
Päivän lämpötila kohosi miltei hellelukemiin, ja vedenjuonnin merkitys korostui erityisesti suunnistusharjoituksen kohdalla. Sopiva veden juomisen tahti on 2,5 desilitraa vartissa, jottei nestehukkaa pääse syntymään ja ettei vesi vain virtaa elimistön läpi.
Iltapalakseni jäi kaksi kananmunaa, eikä vaatteitakaan olisi ehtinyt kastumatta vaihtaa. Oikeanlaisen vaatetuksen merkitys osoittautuikin itselleni tuona yönä kantapään kautta, kun hytisin kylmissäni avaruuspeitteestä huolimatta. Onneksi olin kuitenkin onnistunut majoitteen teossa siten, että se piti minut kuivana aamuun saakka.
Luonnosta löytyy naruainesta
Viimeisenä päivänä esittelimme toisille omat majoitteemme ja kerroimme, mikä niissä toimi ja mikä ei. Rakensimme ja sytytimme myös hätäsavut, perehdyimme erilaisiin solmuihin ja naruihin ja punoimme mm. pajunköyttä. Opin, että mikäli narua ei ole omasta takaa mukana, hämmästyttävän monesta materiaalista luonnon keskellä saa kuin saakin tehtyä vaikka mitä.
Entäs ravinto sitten? Sitä sai milloin sai, jos sai – ja niukahkosti silloinkin. Aamu- ja iltapalatarvikkeet jaettiin kerralla, ja ne sai käyttää kuten parhaaksi näki. Päivän mittaan saimme myös ainekset yhteen lämpimään ateriaan. Olimme riippuvaisia vedestä, ja sen käyttökelpoiseksi saamiseen menikin välillä yllättävän paljon aikaa, kun sitä tarvittiin sekä juomaksi että ruoanvalmistukseen.
Pajun kuorestakin voi punoa nyöriä.
Äärirajojen kokeilemisesta oppii paljon
Kurssin tarkoituksena oli simuloida tilannetta, jossa on eksytty metsään vähillä varusteilla. Kurssilaisia viedään tarkoituksella lähemmäs omia äärirajoja, jotta oppisimme huomaamaan, millaisia temppuja keho ja mieli vähäisellä unella, ravinnolla ja vaatetuksella tekevät. Samalla kuitenkin pitäisi yrittää pysyä toimintakykyisenä.
Kurssilaisten keskuudessa tehtiinkin yleinen huomio siitä, miten väsyneenä ja nälkäisenä esimerkiksi hätämajoitusta rakentaessa tuntuu tekevän ja touhuavan paljon ilman, että lopulta saa oikein mitään edes aikaiseksi.
Oma saldoni koko kurssin ajalta oli yhden tunnin unien lisäksi aivan valtava määrä oppia, tietoa ja taitoa sekä myös varmuutta siihen, että pärjään. Olen halunnut tietoisesti kehittää omaa resilienssiäni, ja tällä kurssilla se otti taas aimo harppauksen eteenpäin. Nautin erityisesti myös siitä tunteesta, kuinka kaikki ylimääräinen jää mielestä pois, ja ajatukset keskittyvät vain perustoiminnoista huolehtimiseen.
Seuraava eloonjäämiskurssi järjestetäänkin sitten talviolosuhteissa. Siihen liittyy myös avanto, joka on itselleni pahin mörkö kaikista. Saapa nähdä, onnistunko totuttamaan itseni kylmään veteen niin, että ilmoittautuisin sinnekin.
Eloonjäämiskoulutuksia löytyy MPK:n kalenterista jatkossa Selviytymisen peruskurssi -nimellä.
Sanna Keränen
Suomussalmen Maanpuolustusnaiset ry
Hallituksen jäsen ja rahastonhoitaja
The post Eloonjäämiskoulutus antoi perustaitoja luonnossa selviytymiseen appeared first on Maanpuolustusnaisten Liitto ry.